Elämä on

Kallista, elämä on. Jälleen kerran tämä tuli todettua, että ainakin omakotitaloasujan elämä on kallista. Maksat kaikkien kuukausittaisten kulujen: asuntolainan, lämmityksen, sähkön, vesimaksun.. lisäksi vielä kiinteistöverot, tontin vuokran ja yksi toinen toistaan seuraavia maksuja. Siinä samalla  yrität vähitellen laittaa kotia ja pihaa kohtuukuntoon. Aika tyyristä.. eikä niitä vakuutuksiakaan saa unohtaa. Kyllähän tämä menettelisi jos tuloverotus olisi alhaisempi mutta kun käteen jää hyvä jos 2/3 bruttopalkasta ja siitä makselee pakolliset kulut niin ei tässä maassa rikastumaan työllä pääse.

Mutta vielä tyyriimpää on kai Amerikoissa.. siellä suuressa luvatussa maassa. Yks kerta katselin jotain " etsitään omaa kotia " - ohjelmaa ja meinasin persiilleen lentää kun hillittömän talon hinnan lisäksi piti talosta maksaa VUOSITTAIN n. 5000 euroa kiinteistöveroa vai millä lie nimellä tuo ihme vero olikaan. Onko ne tulot siellä sitten niin paljon suuremmat että on tuollaisia veroja varaa maksaa.. olenpa kuullut että pelkät päivähoitopaikatkin ovat siellä yli 1000 euroa kuussa. Itsellä ei ole moisesta omakohtaista kokemusta kylläkään, kaikki tietoni moisen maan maksuista perustuu tv:ssä esitettyihin ohjelmiin ja uutisiin. Viimeisimmät uutiset koskivat yliopistojen vuosimaksuja, ihmiset panttaavat kotinsa saadakseen lapset koulutettua ja lasten opintolainat lähenevät suomalaisia talolainoja.

Ei olla synnytty hopealusikka suussa, mutta onpa meillä moni asia hyvin: lapsemme peruskoulu on maksutonta ja kaikki lapset saavat päivittäin koulussa ilmaisen lämpimän ruoan. Ei tarvitse kauas mennä kun on asiat jo aivan toisin. Päivähoitomme kunnallisessa hoidossa on ainakin oman kokemuksen mukaan hyvinkin laadukasta ja kohtuuhintaista ( tässä päivittelen yhä sitä ameriikan maan päiväkotimaksua.. ) . Meillä on edullinen ja laadukas kunnallinen terveydenhuoltojärjestelmä. Tosin jonot ovat paikoittain sinne pitkät, mutta senkin olen todennut kohtuuhyvin toimineen. Meillä on puhdasta luontoa ( pupu juoksi juuri ikkunan edestä , se taitaa olla se paikkakunnan citypupu =D ) ja raikasta ilmaa ja uskallamme antaa lastemme kulkea yksin ulkona ja ulkoilla pihalla ilman jatkuvaa vahtia, asumme sentään suomalaisittain keskisuuressa kaupungissa keskustan lähistöllä.

Vaikka vakuutusmaksut maksupäivänä kukkaron pohjaa kirpaisevat, ovat ne vielä kohtuuhintaiset ja työnantajamme maksavat työeläke- ja vakuutusmaksut, liiton kuukausittaisella pienellä reilun prosentin suuruisella liiton maksulla saamme myös vakuutuksia, emme siis pulita lastemme terveysvakuutuksesta tuhatta euroa kuukaudessa.

Ruoka on kallista, eipä se sen halvempaa monessa muussakaan maassa nykyisin ole. Ehkä vain totuimme noususuhdanteen huumaan että rahaa on kuin roskaa.. voidaan ottaa lainaa ja lähteä pitkille ulkomaanmatkoille, ostaa superhienot autot ja talot, eikä niitä tarvitse maksaa kuin ehkä joskus. Sekin päivä tulee.. mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla. Ja elättää perhe, jos sellaisen tekee. Ei se ole sitä, että lapset kulkevat kalliissa merkkifarkuissa, on kalliit farmarit ja hienot edustustasoiset talot. Eikä edes sitä, että on tehtävä pakollinen ulkomaanmatka, käytävä kylpylöissä, kuljettava kovan hinnan koruissa..  Perheen elättäminen sitä, että lapsilla on ruokaa, puhtaat ehjät ( paikatutkin käyvät ) vaatteet ja katto pään päällä. Raha ei tee onnelliseksi, olen todennut että sen puute kyllä tekee pirun kiukkuiseksi ;) Rahalla ei saa rakkautta eikä terveyttä, ne saadaan onnenkantamoisella . Sitä saa mitä antaa, näin on.

Mistä tämä alkoi ? Siitä, että sain tontinvuokralapun eikä ollut enää ongelmia minne tililleni ehkä kuun lopussa ennen palkanmaksua jäävät muutamat sataset käytän. Toisaalta, meiltä ei ole koskaan loppunut ruoka, vesi, sähkö, lämpö eikä puhtaat vaatteet ( vaikka joskus pyykkäyslaiskuus on moisen lähelläkäynnin aiheuttanut ). Elämä siis on .. itse asiassa aika hyvin. Eikös vain ?