Lähinnä siksi , että aamun lehdessä oli TÄMÄ juttu , tai no siis Iltasanomissa oli siihen linkki mutta anyway.
Meidän neiti vajaa 7 v rakastaa vaatteita.. hiuksiakin laitetaan aamusta iltaan ja vaatteet pitää ehdottomasti sopia toisiinsa ja olla " hänen tyylisiään ".
Hänellä oli keväällä mahdollisuus päästä Ottobren lapsimalliksi, mutta ei tohtinut kuitenkaan, aika ujo kun on luonteeltaan neitiseni. Kotona peilin edessä kyllä peilaillaan ja keimaillaan ja heilutellaan lanteita. Mietin, että jos tulisi tilaisuus, antaisinko lapseni lähteä mukaan mallimaailmaan.. Tiedän mallimaailman olevan hyvin raadollinen , mutta työ kuitenkin siinä missä muutkin työt. Olisiko perfektionistityttärelleni mallimaailma liian kova ja ahdistava? Etenkin kun hän on keskivertoa lyhyempi, ainakin vielä.
Amerikassa kaikki on suurempaa, niin on tulot mutta myös kilpailu. Jos lapseni lähtisi mukaan mallimaailmaan, kulkisin hänen kanssaan varmaan 18-vuotiaaksi asti jokaisen näytöksen, harjoituksen, sovituksen yms. Missä muualla olisi helpompi nuoren naisen tulla tavalla tai toisella hyväksikäytetyksi kuin " maailmassa ", jossa miehillä on valta ja tilaisuus.. Luulen, että mieheni toimisi samalla tavoin, onhan kyseessä hänen ainoa tyttärensä. Olisimme varmasti hyvin tarkkoja siitä millaisia kuvia lapsestamme otettaisiin.. nykyaikana lapsi ei saa olla lapsi vaan tuntuu että kaikkien pitäisi olla pieniä aikuisia. Ja sitten on niitä hyväksikäyttäjiä. Valitettavasti pieni lintukoto-kaupunkimme sai talvella kokea karvaasti, mitä on pelätä.. koko talven autolla liikkui kaupungissa jo kouluikäisiä lapsia ( sekä tyttöjä että poikia ) autoonsa houkutteleva mies. Onnistuipa hän yhden tytön väkisin autoon saada ja mitä villeimpiä juttuja liikkuu siitä mitä todella tapahtui. Miestä ei ole koskaan kiinni saatu, useista vihjeistä huolimatta ja yhä edelleen kaikki vanhemmat vahtivat jokaista koulujen ja päiväkotien lähellä liikkuvaa punaista autoa silmä tarkkana. Huomaan itsekin tekeväni sitä kun viereisen koulun ohi päivittäin kävelen.
Poikia käytetään harvemmin hyväksi kuin tyttöjä ? Onko tästä faktaa olemassa ? Ehkä poikien hyväksikäyttö on vain niin salaista ja uhrien salassapitämää ettei siitä keskustella ? Jokatapauksessa olen huomannut itsessäni niitä piirteitä joita omissa vanhemmissani teininä ihmettelin.. että miksi joku voi valvoa koko yön kun tytär on kavereiden kanssa vaikka rannalla.. Nyt ymmärrän. Etenkin kännyköiden yleistyttyä on lasten valvonta tulemisine ja menemisineen mielestäni huomattavasti helpottunut. Aina voi soittaa että " missä oot ", eri asia sitten että vastaako lapsi totuudenmukaisesti. Tästä on tullut myös tuska.. jos lapsi ei heti vastaa puhelimeen tulee hätä onko kaikki kunnossa. Lapsena oli paljon helpompaa ja tieto lisää tuskaa. Kuulostaa kliseeltä mutta niin se vain on.. Tästä huolimatta täytyy lapsille antaa elintilaa ja mahdollisuuksia laajentaa elinpiiriään ja ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään.
Näin kevyttä tekstiä heti torstai-aamuna..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä luulen, että meidän laoset saavat tehdä sitä, mistä lopultakin tykkäävät. Vanhempana tietysti voin ohjata sinnepäin, mikä minun mielestäni on paras vaihtoehto. Raahaamalla jalkapalloon toivon lapseni innostuvan urheilusta ja tottuvan siihen, että saavuttaakseen jotain on tehtävä töitä. Mallimaailma voisi tuoda sellaisia käsityksiä mukanaan, joita en allekirjoita: ulkonäkökeskeisyys jne. Toisaalta se raha olisi kyllä hyvä pesämuna sitten aikuisena =O
VastaaPoistaPääasia mun mielestä on se, että lapsi saa olla lapsi. Jos mallina pitäisi oikeasti tehdä töitä, eikä se olisi enää hauskaa, ei se kuulu mun mielestä lapsille. Jos liikunnasta tulee suorituskeskeistä, niin ei sekään ole mun mielestä lasten maailmaa. Itse olen harrastanut liikuntaa/urheilua 7-vuotiaasta ja käynyt säännöllisesti treeneissä, eikä se koskaan tuntunut työltä eikä rasittanut, vaan oli kivaa, kun sai tehdä kavereiden kanssa juttuja (joukkuelaji), pääsi matkustamaan ympäriinsä (Suomea) jne.
Kasvatuksellahan sitä luodaan rajoja ja lapsi kasvaa ymmärtämään rajansa ja sen, mitä voi tehdä. Eivät kaikki nuoret lähde juopotteluun ja pahoihin asioihin mukaan. Ja mitä tulee pahoihin aikuisiin, niin minun lapseni eivät liiku yksikseen ennen kuin osaavat juosta aikuisia nopeammin karkuun tai osaavat soittaa poliisille tms. Enkä tule koskaan ymmärtämään esim. naapureitani, jotka antavat 5-vuotiaan ukoiluttaa koiraa yksin tai leikkiä pitkin pihoja. Se vastuu on liian suuri pienelle lapselle.
Juu siis kyllähän meidän lapset ammatikseen saavat sitten tehdä just sitä mitä oikeasti haluavat ja harrastaakin pitää vain sitä mitä itse haluaa. Esikoinen aloitti syksyllä parin vuoden harkintansa jälkeen taekwondon ja täytyy sanoa että kannatti odottaa. Koko talven treenauksen jälkeen poika on joka kerran jälkeen yhtä innoissaan kun ekalla kerralla ja pitää lajista. Mekin pidämme lajista, koska se on vain muutakin kuin fyysistä osaamista.
VastaaPoistaNeiti tahtoisi alkaa harrastamaan kitaransoittoa. Ollaan pidetty sen verran suitsia, että lupa on alkaa harrastamaan kun sitä on halunnut vuoden ja vähintään eka luokka on koulussa saatu käytyä, tämä siksi että meillä ainakin esikoisella tuo eka vuosi oli todellista sopeutumista ja etsimistä, siihen harrastuksen aloitus oli ollut liian suuri stressi.
Ollaan me vauvoina lasten kanssa käyty muskarissa ja uimassa, mutta ne mie lasken lähinnä vanhempien harrastuksiksi, eihän se lapsi sinne ole vielä itse edes tajunnu haluta :)